Saturdayfever!

Mun viikonloput on nykyään samaa, kuin arki. Päivät tulee ja menee. Ainoa asia, mikä muistuttaa viikonlopusta, on pojat, jotka tasan muistaa karkkipäivän eikä anna mun unohtaa sitä.

Koen aikuistuneeni. Moni sanoo, että musta on tullut tylsä. Mutta mä itse koen sen tosiaan toisinpäin. Ne kerrat, kun on jaksanut raahautua jonnekin, niin tuntuu, että kaikki se on mulle hyvinkin vierasta. Pakolla juodaan, että oltais humalassa, jutut on... no, ei ainakaan sellaisia, joista itse jaksaisin keskustella tuntitolkulla, liian kova meteli, liikaa ihmisiä. Ja tuo kaikki vois jopa mennä, jos en aina miettisi niin paljon seuraavaa päivää. Kärsin nykyään sellaisesta megalomaanisesta krapulasta, että olen mieluummin juomatta.

No, viikonloput menee jokatapauksessa sitten pääasiassa kotona. Kaverit ei oikein pyydä mihinkään eikä suostu tehdä mitään, kaikilla on kiire - minnes muuallekaan kuin - juomaan. Mutta, tämä elämä on nyt tätä. Ei pidä valittaa, koska itsehän nautin tästä juuri näin. :)

Tämäkin viikonpäätös on mennyt pääasiassa kotosalla. Eilen käytiin Noelin, Noomin, Hannan, Samin ja heidän tyttöjen Saran ja Aadan kanssa haudalla. Helsinginpitäjänkirkon hautuumalle on haudattu minun esikoiseni Erica, ja isä. Sekä Hannan ja Samin esikoispoika Miro. Mentiin yhdessä, jotta löytäisimme myös Miron haudalle. Siellä oli vastassa hyvin kaunis hautakivi, ja hauta oli muutenkin laitettu hyvin kauniiksi. Tunteellinen hetki. Itkin Hannan takana, mutta en halunnut itkeä hänen olkaansa vasten. Ollaankin puhuttu siitä, kuinka sitä joutuukin itse lohduttajan rooliin niin helposti, vaikka itse on menettänyt oman lapsensa. En halunnut laittaa Hannaa siihen tilanteeseen, vaikka tiedänkin, että se olisi ollut hänelle, ja heille, ihan okei.

Noomin ilme täyskymppi

Käytiin sen jälkeen sitten Teboililla kahvilla. Ihanan kesäinen sää helli meitä kyllä eilen. Siitä lähdettiin kiireenvilkkaa kotiin, jotta sain laitettua naperot päiväunille. Alkoi meno olla jo sen mukaista, että sänky ja uni kuulosti jopa Noelista ihan mahtavalta idealta.

Mentiin vielä illalla vanhoille kotikulmille pelaamaan pihabingoa. Mun on niin kova ikävä sinne. Harmi vaan, että asunnot sillä alueella on kiven alla. Onneksi kuitenkin piha on täynnä ystäviä, ja jopa sukua, kun veli vaimokkeensa kanssa asuu myös siellä.

Siinä pelin jälkeen vanha naapuri kertoi, että Kontti siirtyy Tikkurilasta Tammistoon ja päätettiin lähteä käymään siellä. Löysin ihanan repun (oikein ysäri!) ja hameen. Juuri sellainen hame, mitä olen etsinyt pitkään.

Tää lauantaipäivä onkin sitten kulunut ihan vaan kotona. Tai käytiin me kaupassa, mutta siinäpä se. Ja tänään on ollut TYL-SÄÄ! Tänään oikein toivoin, että joku olis jossain menossa niin ois saanut tehtyä jotain. Mutta ei. Leffa pyörii taustalla ja mä kirjoittelen tätä. Kohta käytän Rambon iltapissalla ja painun nukkumaan. Jos näkis vähän hektisempiä unia, mitä tää päivä on ollut. Joo, unibileet kuulostaa varteenotettavalta vaihtoehdolta.

Palaillaan taas!

xoxo Jenni