Relationships everywhere!

Olen viimeaikoina pohtinut paljon niin omia, kuin ihmissuhteita ihan noin yleisestikin. Etenkin ystävyyssuhteita.

Olen sitä mieltä, että ystäviä ja läheisiä ihmisiä ei voi koskaan olla liikaa. Olen pienestä pitäen ollut todella sosiaalinen, aina yrittänyt tutustua ihmisiin ja yrittänyt solmia uusia ystävyyssuhteita, ja onnistunutkin siinä. Ympärilläni on paljon ihania ihmisiä, joista en luopuisi mistään hinnasta. Ihan perhettä, ystäviä ja siinä välissä tuttuja, naapureita ja kumminkaimoja. On ystäviä vuosien takaa ja on ihan tuoreita ystävyyssuhteita. Jokaista yritän vaalia parhaani mukaan.

Pidän itseäni reiluna, kilttinä ja muita-ajattelevana persoonana. En aseta itseäni ykkössijalle juuri koskaan, vaan pyrin ottamaan huomioon muut ja rakastan sitä, jos saan jonkun toisen hyvälle mielelle. On se sitten hyvän vitsin kautta, halaus, puhelinsoitto, yhteinen kuva vuosien takaa, kakku tai muu leivos, lahja tai vaikka laulu minulta. Yritän toimia samalla tavalla kaikkia ihmisiä kohtaan, ikään, ulkonäköön tai ihonväriin katsomatta. Hyvä tulee hyvän luo, ja karma muistaa (thank God!). Arvostan myös näitä piirteitä muissa ihmisissä.

On minussa myös toki huonot puoleni, niinkuin kaikissa meissä. Sitä en tiedä, mitkä ovat niitä muiden mielestä, mutta itse koen huonoiksi piirteikseni äkkipikaisuuteni, tietyissä asioissa saamattomuuteni ja sen, etten puolusta itseäni tarpeeksi, vaikka monesti siihen olisi syytä. Liian kiltti luonne. Paljon paljon muitakin huonoja piirteitä löytyy toki. Mm. en jätä ystäviäni rauhaan, moni voi pitää häiritsevänä sitä, että soittelen, ja paljon! :'D

En voi sietää, ihan reilulla suomenkielellä sanottuna, paskanpuhumista. Itse koen, että se aika kuuluu yläasteelle. Ehkä sellaisella toiminnalla haettiin silloin jotain itsetunnon kohotusta, statusta, toiko se sitten hyvän mielen. En tiedä. Mutta ihan tosiaan jotkut ihmiset tekee sitä edelleen, näin aikuisena ja niin paljon viisaampana, kuin 13-16-vuotiaina. Toinen, joka kulkee tuon edellisen kanssa hyvin usein käsikädessä, on kaksinaamaisuus.

Onko joillakin oikeasti niin paljon luppoaikaa elämässään (on selkeästi), että päivät menee siinä, kuinka paljon pahaa ja valheellista sanottavaa voi keksiä joistakin muista ihmisistä? Itseä ajatus oikein ahdistaa. Se, että kokisin oloni omassa kehossani niin pahaksi ja huonoksi, että se purkautuisi ulos tuolla tavalla, se ajatus ihan oksettaa.

Miksi kukaan sitten toimii noin? Miten me kaikki ihmiset olemme niin erilaisia, että tällaisissä asioissa, ns. perusasioissa, arvot vaihtelevat niin hurjasti? Tottakai vaihtelee. Mutta siinä, miten muita tulisi kohdella, ei mielestäni pitäisi vaihdella.

Itse yritän, ja toivon siinä onnistuvani, opettaa lapsilleni sitä mikä on oikein ja väärin. Ei niin, miten minä, sinä tai hän sen ajattelee, vaan niin miten se on. Esimerkkinä, yksi ystäväni opettaa lapsilleen, ettei kaikkien kanssa tarvitse leikkiä. Niin, että se on ihan ok ottaa pihan kymmenen muuta lasta kirkonrottaan mukaan, mutta yksi voidaan jättää ulkopuolelle. Mielestäni se on väärä opetusmalli. Eihän me aikuisetkaan voida ajatella, että kaikkien kanssa ei tarvitse tehdä töitä. Ja näin nämä lapset tulevat sen suurella todennäköisyydellä oppimaan. Kaikista ei voi tykätä, ja olla parasta kaveria. Mutta kaikki, ihan jokainen, on tervetullut leikkiin mukaan. Jos ei itse sitä ajatusta siedä, on itse hyvä, ja poistuu tilanteesta.

Ja sama ajatusmalli pätee moneen aikuiseen. Jos et siedä, tykkää, jopa vihaat, älä esitä parasta kaveria. Kohdatessa, voi moikata, tarpeen tullen vaihtaa kuulumisia, mutta ei tarvitse ryhtyä aikuiseksi ´hiljaiseksi´ kiusaajaksi, joka puhuu toiselle toista, mutta selän, kun kääntää, alkaa se paskanjauhanta.

Tiedän varmuudella, että tuttavapiirissäni on tällainen ihminen. Sen sijaan, että sanoisin asiasta jotakin, olen ’hiljainen sietäjä’ ja liian kiltti luonteeni tulee esiin. Ei se pelkästään minuun kohdistu, vaan moniin ihmisiin. Ja lisäksi hän valehtelee, erittäin paljon. Niin paljon, että kertoo yhdelle toista, toiselle toista ja kolmannelle vielä muuta. Sitten, kun joku mitätön asia tulee puheeksi, niin selviää, että asiat on puhuttu ristiin moneen suuntaan. Itse yritän olla tälle ihmiselle erittäin mukava, kiltti, auttavainen, ymmärtäväinen. En tiedä mistä se käytös hänellä sitten kumpuaa. Kuultujen juttujen perusteella vaikuttaisi johtuvan kateudesta. Mutta miksi, en ymmärrä. Tässäkin on kyseessä ihminen, jota olen pitänyt ystävänäni, ja kuitenkin ihan pitkäaikainen sellainen. En mainitse asiasta, koska en pidä turhasta riitelystä. Siinä menisi monta, erittäin monta ihmissuhdetta aikamoiseen kieroon, etten koe sen olevan sen arvoista, eikä minun asiani puuttua. Kuitenkin tuntuu siltä, että jos meno ei pian lopu, niin pakko on puuttua. Ei ole oikein, että tällainen ihminen saa muita ystäviä käännettyä itseä vastaan.

Toivon kyseiselle ihmisille kuitenkin voimia oman itsensä tutkailuun, pientä nostetta sille itsetunnolle (toki jollain muulla tavalla, kuin nyt) sekä hyvää elämää. Toivon myös, että hän pysyy ystävänäni, kaikesta huolimatta. Kaikki voi myöntää virheensä, pyytää anteeksi ja muuttua. Eri asia tosin on, kuinka moni siihen pystyy. ;) Ja tietty pitäisi nostaa kissa pöydälle kyseisen ihmisen kanssa. Aika näyttää onko se sitten sen arvoista. Tai onhan se aina, mutta kun asia ei kosketa vain minua.

Itse haluan kasvaa ihmisenä, jatkuvasti teen töitä sen asian kanssa. En yksinään tarkoita saavutettuja asioita elämässä, koska paljon olen jo saanut aikaiseksi, paljon myös ns. puuttuu. Mutta etenkin sitä henkistä puolta. Kun vertaan nykyhetkeä, itseäni, niihin aikoihin, kun olin esimerkiksi 16-18-vuotias, en voi kun olla ylpeä siitä mihin olen päässyt. Fyysisesti en ehkä ole paljoa saavuttanut, mutta henkisesti kyllä kasvanut todella paljon. Suurin etappini, jolloin kasvoin tunneissa lapsesta aikuiseksi, oli se hetki, kun lapseni syntyi, meille selvisi hänen sairautensa eikä hän selvinnyt siitä. Silloin en enää jaksanut sitä turhanpäiväistä lätinää ja paskanpuhumista muista ihmisistä, ja tänne asti se on jatkunut. Toivon, että henkinen kasvu jatkuu. Aina on jotain parannettavaa, aina voi olla parempi ihminen. Pyritään kaikki siihen, edes yhdellä teolla päivittäin, niin maailma olisi edes hitusen parempi paikka meille jokaiselle.

Hyvää syksyä kaikille! 

xoxo Jenni <3 p="">