Happiness Is Only Real When Shared

Onnellisuus, mikä tunne! Se tuntuu tällä hetkellä joka jäsenessä ja solussa. Ihanaa. :) Kaikki on hyvin, ei valittamista elämässä. Kerrankin jopa odottelen talvea ja joulua (on multa paljon), kohta lähetään muksujen kans käymään kellarissa ja haetaan vähän jouluvaloja ja joitain koristeita (ei kuitenkaan mitään ylijouluista :D), keitellään glögiä, rentoudutaan ja nautitaan perheen kesken!

Suurin tän hetken onnellisuuden lähde on ensi kesän suunnitelmat. Päivämäärän voin paljastaa, 6.7. ♥♥ Can't wait!! Arvaattekos jo mistä on kyse...? ;-) No meidän kirkkohäät, ja avioliiton siunaaminen. ♥ Myöhemmin siitä lisää... :-)

Noelpollukka on tänään 8kk jo! ♥ Aika on mennyt niin hurjan nopeasti! Vasta me ihmeteltiin Villen kanssa sitä pientä ryppyistä ihmistä siellä keskoskaapissa, joka oli niin hauras, ettei siihen saanut kunnolla edes koskea... ja tänään tämä poika on 8kk, painoa 7600g, pituutta vajaat 65cm, hammas suussa ja ryömi pienen pätkän tänään taaksepäin. :') Uskomatonta.

Huomenna juhlistetaan pienesti Noelia, koska on maailmanlaajuinen keskostenpäivä. Varmaan Villen äitin ja siskon (eli Noelin kummi) pyydän ainakin kakkukahveille, myöhemmin huomenna illasta tulee sylikummi Mira käväseen myöskin. :) Katsotaas keitä muita sitä sitten pyytäisi. :-)

Kävästiin tässä välissä tuolla varastossa niitä valoja ja muita ettimässä... hermot siellä vaan meni, tavaraa on ihan liikaa ja jouduin purkamaan kaiken pois sieltä kopperosta, että pääsin käsiksi siihen viimeiseen laatikkoon, jossa ei ollut oikein mitään sellaista mitä jo nyt viitsis laittaa. :-D No löytyipähän Nesen vanhoja vauvaleluja Noelille ja Neselle myös lisää legoja. :) Onpahan lapsoset ainakin tyytyväisiä!

Kohta tää blogi täyttyy sitten kaikesta häihinliittyvästä, nyt jo oon ihan "seonnut"... parissa päivässä. :-D Mutta kai sitä saakin iloita? Huomaa, että tätä oon todella halunnut aina, koska tässä parin päivän aikana ollaan saatu suunnitelmat etenemään jo hyvin, ja erittäin hyvällä mallilla onkin kaikki nyt! :) Kirkko varattu, juhlatiloja katseltu ja mielekkäät poimittu sieltä, vielä pitäis käydä toki paikanpäällä katsomassa myös... :-D Vieraslistaa saatu laadittua jo jonkin verran. Vähän tuottaa vaan päänvaivaa, että ketä sitä kutsuu. Koska realistisia täytyy olla, kaikkia ei vaan voi kutsua vaikka kuinka haluaisi. No sitten täytyy toivoa, ettei loukkaa ketään... vaikka toki me saadaan itse päättää keitä kutsutaan omiin häihimme. :) Väriteema on myös selvillä jo...

Tadaa, pinkkiä mustaa ja hopeeta. :) Vielä toki täytyy hioa toteutusta, en halua mitään yökerhomeininkiä värien puolesta. Toisaalta, onnistuneena on meiän makuun, ja tyylikäs myös.

Lapsoset on unilla ja itse voisin keitellä vähän lisää glögiä ja käpertyä peiton alle sohvalle katsomaan Sinkkuelämää-maratonia, "muutama" jakso vielä tulossa. :-D Eipähän tarvii keksimällä keksiä tekemistä tähän iltaan. :)

Palaillaan pian taas!

♥♥♥ Rakkauteni ♥♥♥

Makeover On Its Way

Hei!

Tässä kotosalla ollessani, kun pitäis siivota iski yllättäen sitten kirjoitusinto (miten tää tietokone aina oikein huutaa mua luokseen?!).

Syksy alkaa olla loppusuoralla, talvi tekee tuloaan ja muhun on tarttunut kuntoiluinto, joka yleensä saapuu tähän talouteen vasta keväällä. No ei se mitään haittaa, mukavaa vaan, kun saa sitä lisämotivaatioita! Ja jos se nyt jatkuis ja pysyis mussa, niin mikäs sen mahtavampaa oliskaan! :-)

Viimeaikoina on myös ollut sellanen olo, että haluaisin tehdä kokonaan ulkoisen muutoksen itsessäni kuntoilun lisäksi. Haluan pitkän tukan ja tuskailen nyt, että uskallanko ottaa pidennyksiä enää, kun viimekerrasta ei ole kovinkaan hyviä muistoja. Tuolla kaapissa odottelis kyllä siskolta saadut ommelpidennykset, samat jotka mulla oli siis viimekeväänä. Väärän värisinä vaan, koska tuskailen myös hiusvärin kanssa. Jos olisin rohkea, vetäisin itseni täysin vaaleaksi. Siitä on meinaan niin pitkä aika, kun viimeeksi mut on nähty blondina. :-) Ja olishan sellanen superpitkä vaalea tukka aika ihana! Ja tummia raitoja joukkoon, niin olis mun makuun. Tosta väristä oon itseasiassa haaveillut jo ihan liian kauan, mutta jotenkin mulla on sellanen mielikuva, että sen (värin) kanssa pitää olla pitkät hiukset! :D Ei mulla siis lyhyt tukka ole, mutta vaatis vielä pidemmän.

No sitten täytyy alkaa värjäilee noita pidennyksiä, toivoa vaan sopii, että ne kestää vaalennuksen! Niitä on kyllä sen verta useasti jo värjäiltykin, että saas nähdä. Ja joku osaava saa laittaa ne mun päähän, ja kerrankin ihan kerralla! :D Siskon kanssa, kun ollaan laitettu niin aina on jääny puolitiehen, ekalla kerralla ei edes laitettu mulle loppuun niitä! :-D No onneks ne sillon oli vaan naamiaisia varten, että ei ihan maailmanlopun paikka kuitenkaan! ;-)

Mistäs muusta mä haaveilen... no ripsipidennyksistä! Mutta niitäkään en uskalla ottaa! :'D Mut tuntevat ihmiset tietää, että mun meikissä tärkeintä on ripset, jos ripset menee meikatessa "pilalle", eli ripsarit huonosti, on mun ilta pilalla. :-D Eli pelottaa siis omien ripsien puolesta, jos ne tippuu kaikki pois, hui! Pinnallista, mutta se on mulla se, mikä vaikuttaa eniten... "huono ripsipäivä". Tosin ne ripsipidennykset vie kyllä aikalailla rahaakin, kun täytyy huoltaa kuitenkin suht usein. Mutta saas nähdä, ehkä mä joku päivä rohkaistun. ;-)

Joulun odotus saa alkaa myös tässä perheessä kohta, ensi viikolla nimittäin. Tämä viikko on pyhitetty tuohon tulevaan sunnuntaihin, eli isänpäivään. Mitään suurempia suunnitelmia en oo vielä tehnyt, mutta jotain järkätään tottakai! Ja oman isän haudalla täytyy myös käydä. ♥

Nese odottaa joulua varmaan eniten meistä kaikista! Tiiättekö, kun postin mukana tulee niitä legendaarisia lelukirjoja/lehtiä jne? Nese ei oikein muuta oo tehnytkään, kun selaillut niitä ja MERKANNUT KYNÄLLÄ ne lelut, jotka hän joulupukilta haluaa! :'D Sit aina välillä tulee pyytää kynää multa, että saa merkkailla uusiin lehtisiin... IHANA! ♥♥ Eli pakko hommata jotain sieltä, niin on poitsu tyytyväinen. Noel ei tietenkään osaa vielä toivoa mitään saati merkkaillakaan, mutta hällä on niin reipas, ihana ja rakastava isoveikka, joka tuli näyttämään (merkattuina tottakai) mulle, että mitä se pikkuveli voisi haluta. :')

Mutta nyt on mun "tekosyyt" käytetty, enkä voi enää siirtää siivoamista, joten palailen tässä pikkuhiljaa imurin varteen takas ja alan puunaamaan paikkoja kuntoon! :)

Mukavia syys,- ja talvi-iltoja kaikille! ♥

Viikon topit ja flopit

Top-flopit kuluneelta viikolta

1. Noel joutui sairaalaan, ja ollaan täällä edelleen.
2. Kuuma-kylmä-kuuma-kylmä. Argh!
3. Menin suihkuun ja joku oli tyhjentänyt mun vastaostetut shampoot. Joo moro!
4. En ole miljonääri.
5. Koira haukkuu kuulemma yksinään. K-O-K-O-A-J-A-N-perrrr....

(+ meiän ruisleivät oli menny homeeseen. Ei pitäis ostaa jättipakkauksia leipää ei.)

Top-topit kuluneelta viikolta

1. Noelin hymyt, Nesen kikatukset.
2. Mun himo mehujädeihin + pakastin täynnä niitä, aah.
3. Sauna hetkinä, jolloin on kylmä.
4. Mun mies. Ja meidän perhe. Ja toki myös Pepsi, vaikka se haukkuukin. Ja myös mitä parhain anoppi ja appiukko. Ja Eltsu
5. Ystävät, ja Mira saa nyt erityismaininnan, koska on vaan niin mahtava!

(+ Ghost-elokuva. Klassikko, joka on jäänyt näkemättä sekä Villeltä että Miralta. Ville toki korjas jo virheensä mun kanssa tiistaina, mutta Mira! Aijai, äkkiä hakeen elokuva! ;) Jooo ja Miran kommentti siitä, kun oli kattonut, että okei tollanen leffa, kuin Ghost tulee telkkarista "Nojoo, mut en mä voi kattoo kauhuleffaa yksin!" :D)

Joo, täällä siis ollaan Lastenklinikalla Noelin kanssa. Piti päästä jo toissapäivänä kotiin, mutta kokoaika tää siirtyy. Nyt toivon parasta, että päästäis tänään lähteen, mut huonolta näyttää. Toki ollaan täällä niin kauan, kun tarve vaatii, mutta ei tää nyt mikään kiva paikka ole.

Meillä oli kotona just alkanu yöt sujuu hyvin, heräämättä! Korkeintaan vaati tuttia parikolme kertaa, mutta ilman syöttöjä siis. No, se on varmaan taaksejäänyttä elämää, kun nää on täällä syöttänyt Noelin öisin. Tässä yks lisä mun ärsytysten listaan. Toinen vielä. Noel saa täällä ventolinea (hengitettävää avaavaa lääkettä), joka laittaa sen hieman ylikierroksille. Eli päivät menee aika pienillä unilla. Noo, sitten kun just oon saanut poitsun nukahtamaan, niin eiköhän tänne _joka kerta_ pamahda aina sillä hetkellä joku lääkäri kuuntelee keuhkoja tai muuten tulla tutkimaan. Jooo, työtään nää vaan tekee ja arvostan sitä tottakai. Mut millon ton muutamaa päivää vaille puolivuotiaan pitäis saada nukuttua ja levättyä?

Oon tällanen stressiperse ja kauhee päänvaiva on muodostunut poikien syntymäpäivistä. Noel on siis syntynyt 16.3. ja Nese 23.3. ja nyt stressailen sitä, että miten me pidetään noi juhlat! :D Tarviiko Noel omia kemuja vielä (ei mun mielestä), mutta onko se sitten Neseä kohtaan "oikein", jos juhlitaan myös Noelia samana päivänä sen kanssa? :D No tuskin se sitä haittaa yhtä paljon (lue yhtään), kuin mua.
No paras on varmaan, että mietin jo hiki hatussa mitä tarjoiltavia teen sinne. Kauhee väsypäivä tiedossa. MAALISKUUSSA. Voi luoja...! :D Se siitä. Tässä on vielä (YÖKKIS) joulukin välissä.

Tietääkös kukaan löytyiskö mustikoita vielä jostain? Haluisin päästä vähän keräileen niitä, ja puolukoita, pakastimeen. Mut en jaksa mennä, jos suurin osa on jo "kuollu pois". :-D Pieni oma hetki metsänkeskellä tekis tähän väliin varmaan ihan hyvää kuitenkin, marjojenkeräilyn tai lenkin muodossa.

Joku kiva vois tuoda mulle jotain herkkuruokaa nyt tänne sairaalaan, eiks vaan? :-P Hirmunälkä! No, luultavasti oon syömättä nyt ja alan ruokkimaan tota mun pientä poikasta. Lääkäri käväs, ja herätti ylläripylläri.

Rakkautta  ja ihania syyspäiviä teille kaikille! Ja etenkin sulle rakas mieheni, Villemussu! :D Herkkistuulella oon.

xoxo

Mustikoita ja vieraita

Terve "pienen" hiljaiselon jälkeen! Taas on kerennyt sattumaan ja tapahtumaan, aika se on kai pääosin kulunut tuossa vauvan,- ja lapsenhoidossa, mutta mikäs siinä; ihanaa tää aika vaan on! :-)

Mun piti vihdoin myöntyä siihen, että syksy on saapunut. Koska nyt se (kai) on... vielä elokuussa raivosin ihmisille, ettei syksy mitään elokuussa tuu, et haloo lopettakaa siitä syksystä iloitseminen... pari laskee jo päiviä jouluun, huhhuh. Nomutta, nyt kun se sitten tuli, päästiin siitä sitten myös nauttimaan. :-) Lähdettiin Pepsin ja poikien kanssa mustikkapiirakan himoissa mustikkaan, ja löytyihän niitä marjoja pienen etsinnän jälkeen. Valitettavasti en tajunnut kuvata mun upeeta marjasatoa, enkä niin ikään piirakkaakaan, josta on enää yksi pala kaapissa jäljellä. Arvatkaa kuka on syönyt sen? Minä, yksin. Taino Nese sai yhden palan. :-D Ja Villelle ei tunnu millään kelpaavan. Ihmemies. Nooo, pääsen siis nautiskelemaan vielä illalla, namnam!

Nese halus kuvattavaks mustikanhakureissulla:)

Viime viikonloppuna meillä oli ristiäiset, jotka onnistui paremmin, kuin hyvin! :) Noel sai pienen huijauksen jälkeen (Juuso Noel Villenpoika) oikeaksi, koko, nimekseen Noel Anton Sebastian. <3 p="p">
Vierailla oli sitten naurussa pitelemistä, kun todettiin perään "vitsi, vitsi!" :D

Kuvia voin lisäillä sitten jossain vaiheessa, kun saan kuvia. Äitirakas kun unohti tuoda mun oman mukana juhlapaikalle, niin jäi sitten ottamatta 'omia kuvia'... -.-

Tää äiti oli myös vähän ilkimys, kun lähti viihteelle myös silloin lauantaina! Mut piti käyttää tilaisuus hyväksi, kun rakas siskontyttö ja Noelin kummi oli täällä Suomessa ja näin ollen aika valmiina oleen lapsenlikkana! :-D <3 p="p">Lähdettiin sillä idealla ulos, että tanssitaan ihan perhanan paljon! Mutta, paska paikka, huonoa musiikkia, tanssit jäi vähälle. Tyydyttiin sitten oleen suurin aika karaokepuolella, mutta kivaa  meillä nyt sielläkin oli! :) Ja hyvän ystävän seurassa nyt mikä tahansa paikka kelpaa. <3 p="p">
Käytiin illan päätteeks vielä vähän läskeilemässä hesellä, jonka jälkeen lähdettiin kävelemään KAATOsateeseen ja kotiin. Oltiin kuin uitettuja koiria sisäänpäästyämme, mutta eipä se haitannut, sillä vieläkin oli niiiin mukavaa! ;-P Mukavinta oli kuitenkin se hetki, kun sai kuivat vaatteet yllensä ja pääs untuvapeiton alle makaamaan lehden kera.

mi luv <

Tämä viikonloppu menikin sitten emännöidessä, kun ystäväni Mirka perheineen tuli Korpilahdelta meille. :-) Hulinaa ja vilinää riitti pienessä asunnossa neljän lapsen kanssa, mutta sellaistahan se vaan lasten kanssa on, sitä riittää aina ja ihan sama kuinka suuressa asunnossa sitä olis, niin silti ne pyörii siinä vieressä kokoaika! :D Hetki sitten perhe Rantanen lähti ajelemaan Keravan kautta takaisin kotiin, hiljaisuus laski asuntoon ja mitä, nyt mulla onkin ihan tylsää! :D


Viikonloppu meni oikein mukavasti ihan vaan oleilemalla ja syömällä hyvin. Musta nyt tuntuukin, että oon lihonnut tässä parissa päivässä jonkun viisi kiloa! :D No, jospa sitä nyt sitten taas repis itteensä vähän niskasta ja ottais kunnon otteen sieltä ja pakottais ittensä lenkkipolulle! Ihan hyvä idea mun mielestä. ;-)

Koitettiin ottaa kolmesta isoimmasta kuvia, ne oli tosi messissä...

Monta kuvaa otin, suurimmassa osassa lapsokaiset ei edes katso kameraan. :-D Tää on ehkä onnistunein... No on yks missä Nese ja Matte hymyilee, mut Matte on siinäkin sitten ton nallen takana. :-D

Mirka ja Nese :)

Tehtiin Nesen kans hiekkalinna :)

"Ällipööts!"

Nyt on Noel päikkäreillä ja voisin siivoilla vähän kämppää, niin on mukava aloittaa taas uusi viikko. :-) Illemmalla lähdetään poitsun kanssa Lastenklinikalle, kun on taas flunssanen, rohisee hengityskin sen verta, että mukava saada itselleen mielenrauha sen osalta. Mutta pidemmittä puheitta, me näytetään flunssalle nyrkkiä ja nautitaan aurinkoisesta sunnuntaista!

                                               


                                                   Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! :)

Lauleskelua ja Nesen kanssa pelleilyä :-D

Kesäkynnet

Tässä ollaan taas päästy jo vähän kesän makuun, kun aurinko on päättänyt lämmittää sekä mieltä että ihoa jo monta päivää putkeen! Nyt oon myös päässyt taas innostumaan kynsistä ja pirteistä kynsilakoista kesää ajatellen. :) Pinkki on se ehdoton lemppariväri kynsissä kesällä "rusketusta vasten". Oon myös pidemmän aikaa halunnut mustaa kynsilakkaa, mutta en oo jotenkaan 'uskaltanut' ikinä ostaa tai laittaa sitä. Jennalta sain sitten vinkin graffiti-kynsilakasta ja sain kun sainkin sellaisen eilen kotiin, kiitos Ville. :-D <3 (Pahoittelen jo etukäteen kuvienlaatua, iponen...)


Mulla oli valmiina ylläripylläri pinkki pohja, kun kokeilin tätä ja tää on tosi ihana! Mukana mun rakastamaa pinkkiä ja myös tota mustaa, muttei yhtään liian synkkänä. Tosi pirtee ja erilainen lakka. :)


Etenkin kesällä onkin sitten kiva kokeilla monia eri värejä tohon pohjaan. Mulla on nyt valmiina odottamassa keltainen ja vihreä, jotka on varmaan myöskin aika kivannäköiset! :)


Ikinä en oo kynsistäni välittänyt ja vielä vuosi sitten lähinnä jyrsin omiani. :-D Sain sitten aika tarkalleen vuosi taaksepäin niin hemmetin kipeän kynsivallintulehduksen, että se jyrsiminen jäi siihen. Tosin pureskelunjäljet näkyy edelleen omissa kynsissä, ja varmaan vielä pitkään. Mutta on se silti kiva, kun voi melkeinpä ensimmäistä kertaa elämänsä aikana panostaa myös niinkin pieneen asiaan, kuin kynnet ja erilaiset lakat. :-D

Kesää ja uusia herkullisia lakkavärejä odotellessa, jotka saapuu varmaan ihan pian kauppohin! :)

Hyvää ystävänpäivää ♥

Ensinäkin, ihanaa ystävänpäivää kaikille! ♥ ♥ ♥


Mutta huhhei, nyt onkin vierähtänyt jo pieni ikuisuus siitä, kun oon viimeeksi tänne mitään päivittänyt! :) No, kirjoitteluinnostus palasi ja i'm back in the game!

Paljon on muuttunut sitten tuon viimekertaisen postauksen, yhdestä kuvasta löytyvä "mysteerinen Ville" ei ole enää niin mysteerinen vaan mun aviomieheni nykyään. Eli rouvana elellään tässä, jännää! :-P Toinen uutinen on varmaankin tämä alati pyöristyvä vatsa, joka kasvaa kasvamistaan joka päivä, pienenpientä vauvaa odotetaan syntyväksi 19.6. :) Mutta siitä enemmän ihan sille omistetussa blogissa.


Viimeisestä postauksesta onkin jo sen verran aikaa, että ihan pitää laittaa mietintämyssy päähän ja vähän kelailla taaksepäin, että mitäs kaikkea kerrottavaa mulla tässä onkaan! :) Elämä muuttui aika "hektiseksi" ja huumaavaaksi, kun Villen tapasin. Siinähän se kevät-kesä meni, huumassa! Rakastuneena ja tehtiin paljon kaikkea yhdessä, mieleenpainuvin juttu oli kuitenkin varmasti meidän "rakkausreissu" Egyptiin. :-D

Vaikka me ei siellä mitään auringonottoa ja oleskelua kummosempaa tehtykään, niin rakastuin täysin kyllä siihen maahan! Aivan tajuttoman ihanan (!!) kuuma oli joka päivä ja jotenkin ihan superrento tunnelma vallitsi joka paikassa. Köyhä maa se on ja se kyllä näkyi ihan jatkuvasti, mutta se ei haitannut yhtään. Päinvastoin oli mukava päästä ihan keskelle sitä niiden kulttuuria. :)
Ja parasta oli varmaan puuttuvat melubaarit. Aluksi oltiin vähän, että höh, mutta sitten se ei haitannutkaan. Yhtään. :-D

Ja pakko toki jakaa näitä kuvia täällä, pääsee itsekin muistelee haikeana. ♥



Muutama kuva siinä teille, ja mulle! :D Kyllä nyt jotenkin kaipaa ihan hirveesti lämpöön! En oo yhtään talvi-ihmisiä, suorastaan vihaan lunta, kylmää ja pimeetä. Kaikki on niiiin harmaata, kaikki ihmisetkin. Onneksi ollaan jo puolessavälissä helmikuuta ihan juurijustiinsa, maaliskuussa alkaa TOIVOTTAVASTI jo kevät vähän kurkistaa nurkan takaa! ;-)

Mutta päätän tämänkertaisen postauksen nyt näihin lämpöisiin tunnelmiin ja palaan taas asiaan mahdollisimman pian! ;-)

xoxo