Silloin on kasvanut isoksi
kun uskaltaa
katsoa maailmaa
omilla silmillä
Maija Paavilainen

30.9.2010

Ikävä on niin ikävää

Viime aikoina tullut taas aivan tajuttoman ikävä iskää. Tottakai kokoajan ollutkin ikävä ja suru, mutta nyt taas ollut todella masentunut olo kaikesta tapahtuneesta. En mä vieläkään ymmärrä, ettei iskä ole enää täällä. En mä ymmärrä sitä, etten voi kuulla sen ääntä, naurua ja nähdä sitä elämäniloa, jota sillä oli niin paljon. Edelleen odotan, että nään sen, kun meen äitin luo, tai että se kävelee mua vastaan Myyrmannissa (törmäsin iskään usein siellä. :'-)), odotan että se soittais mulle, ja olis vaan täällä mun isänä.
On se niin väärin, että ne parhaimmat viedään eka, ihan niinkuin mun siskon unessa oli iskä sanonu "Me parhaat lähdetään eka". Enkä tietenkään vähättele muiden isejä, mutta meiltä vietiin jo herranen aika pieni vauva. Eikö se riittäny?! Ei aina riitä tajunta tällaiseen... eikä etenkään, kun porukka jaksaa valittaa mitä pienimmistä ja turhimmista asioista. Olkaa tyytyväisiä, että olette elossa, ja lapset ja läheiset on elossa.
Toivottavasti tää ahdistuneisuus hellittäis pian, en toivo tätä kenellekään. Vaikka kaikillahan se on vastassa joskus. Mutta ei toivottavasti vielä vuosiin!

Celine Dion

Tätä kappaletta kuuntelin maaliskuussa varmaan 100 kertaa päivässä, tuo muistoja mieleen, ja lähes aina itkun.

No iloisempiin asioihin... Ihan ekaksi mainitsen taas Jaanan blogin arvonnasta! :) Liittymällä lukijaksi (ja tietty kommentoimalla) saatte yhden arvan ja jos mainitsette arvonnasta omassa blogissanne, saatte kaksi arpaa. Kannattaa ehdottomasti osallistua, palkintona aivan ihana tyyny haluamallaan tekstillä! :-) Tänne siis vaan:

janien-hulabaloo

Odotan superinnolla meidän järkkäämiä lasten halloweenjuhlia! Vietetään samalla Nesen 1v-synttäreitä siinä, vaikka poju onkin jo 1,5v nyt. Ei vaan ollut minkäänlaista jaksamista järjestää synttäreitä silloin maaliskuussa. Ja pakkohan se on saada joitain synttärimuistoja! Jokainen, äiti ainakin, on varmasti samaa mieltä. :-)
Jessi oli meillä eilen käymässä ja suunniteltiin kaikkea kivaa tarjottavaa juhliin, haluisin vaan päästä työntouhuun jo! :-D Ja vähän ohjelmaakin, vaikkei nää ihan pienimmät niistä paljoa tajuakaan. No ajatus on tärkein. :)

Halloweenjuhlien innoittamana haluan myös järjestää elämäni ensimmäiset pikkujoulut, ja pitihän niihinkin jo suunnitella herkut ja muut! :-D Testattiin jo pätkismuffinsseja, joita varmasti teen sitten sinne! ;-) Olivat taivaallisen hyviä!



Joulufiiliksissä oon muutenkin ollut. Odotan sitä, että pääsee vaan rauhoittumaan. Vaikka tuskin onnistuu. Aluksi lähdetään täältä Ruotsiin joulunviettoon, ja laivalla matkaaminen sellaisen tavaramäärän kanssa ei ole mitään herkkua! Siihen lisäksi vielä aatto, jolloin talo tulee todennäköisesti oleen ihan täynnä. Ihanaahan se on, että koko perhe (niin toivottavasti Emmakin nyt tulee) on yhdessä, mutta rauhoittumisesta en sitten tiedä. ;-P Mukava joulu tulossa silti ihan varmasti!

Loppukevennys vielä... Nese oli oikein ihana tänään! Kerkesin melkein väliin, kun se oli juomassa vessaharjan telineestä sitä pa**avettä! Oi kuinka ihanaa! :-D No, sellasia ne lapset on!

P.S. Meinas unohtua! Kävin siellä koelauluissa! Jännitti ihan hirmusen paljon, liikaakin jopa. :-D No, Meiju tykkäs, tai ainakin olettaisin näin, koska luin sen huulilta "Wau". :-P Ja kyllä se kehukin mua ja sanoi, että oon "laulajatyttöjä". Tuntui kivalta saada hyvää palautetta. :-) Kuoroon en päässyt, mutta ei se haittaa! Kohti uusia haasteita vaan! ;-)

4 kommenttia:

Mirka kirjoitti...

Kultaseni, tiedän tuon ikävän. Vaikkei mulla oo koskaan kukaan NIIN läheinen lähtenyt pois kuin sulla, niin silti tiedän hyvin mitä tarkoitat. Mä kaipaan tiettyjä ihmisiä edelleen, ajattelen tosi usein vaikka menetyksestä on jo 10 vuotta. Se kaipuu ei koskaan katoa. Tunnen suurta surua kun luen tota tekstiä, osaan niin paljon samaistua suhun ja musta tuntuu myöskin kurjalta toi että Jarkkaa ei enää ole. Jarkka oli huoneen auringonvalo aina kun hänet tapasin. <3 Onneksi voin tuntea (en ole tästä sulle puhunut kun en halua sulle surusilmiä) joka ikinen kerta sun seurassa sen pienen kosketuksen sun isästä, siis hän elää niin vahvasti sun sisälläs. <3 Se on oikeesti hieno tunne.

Koita jaksaa, ihana. <3

nalle-emo kirjoitti...

Moi Jenni. Oon välillä käynyt täällä lukemassa kun olet laittanu linkkejä facebookkiin :) Ihana, mä oon kans ajatellu että järkkäis lasten halloween-pirskeet (vaikka Otso ei niistä viel mitää tajuis :D) kun olis kiva joskus saada kaikkia perheellisiä kavereita kasaan eikä aina nähdä vaan "aikuisten bileissä! Ja mä muuten kokeilin just Fazerina-muffinssi-reseptiä, käy vaklaa mun blogissa jos haluut :) Oli hyvää kans! Niin, ja mä mäkin muistan sun iskän, se oli kiva! Teki joskus meille ranskiksia sellasella friteerauskeittimellä ja oli ihan et WAU! <3

Janie kirjoitti...

Mua alko itkettään kun luin tätä mutta toi Nese juttu sai nauramaan :D hahahaha.. ou gaad..

Koitahan jaksella rakas siellä <3 :(

Kiitos arvonnan mainostamisesta :) ja osallistumisesta!

Laura kirjoitti...

Luin myös ja olet ajatuksissani <3
Tiedän tuon kaipuun tunteen. Tosin oma mummoni joka oli mun elämän tärkein ihiminen sairasti pitkään ja sitä kerkesi valmistautumaan hänen pois menoon. Mutta siltikin sitä miettiin aina välillä että "voi kun voisi kertoa jonkun asiat" "voikun voisi soittaa tai mennä käymään" ym. On jotenkin niin ihmeellistä miten joku rakas ihminen voi vaan kadota?!?

Tuo Nesen juoma sai myös mut nauramaan, ei oo ihan drinkki parhaimmasta päästä = )