Silloin on kasvanut isoksi
kun uskaltaa
katsoa maailmaa
omilla silmillä
Maija Paavilainen

12.5.2010

Upea viikonalku.

Vihdoin elämä alkaa voittamaan. Iskän kuoleman jälkeen mulla on ollut todella saamaton olo, kaiken suhteen oikeastaan. Mutta, nyt tää viikko on ollu erilainen, ku muut. Kiva, kun on paljon pirteempi olokin.

Eilen Jonna tuli Torniosta käymään. Ollaan tutustuttu IRC-Galleriassa ja nyt tavattiin ensimmäistä kertaa "livenä". Hyvin tullaan toimeen jne, sen kyllä tiesinkin jo.
Eilinen päivä meni ihan täällä meidän luona kotosalla, leikittiin Nesen (mun poika) ja Ismon (koira) kanssa. Illasta vietiin Ismo vielä pitkälle lenkille, käytiin koirapuistossa vähän juoksuttamassa ja väsyttämässä sitä... no, loppujenlopuks siinä väsyneinä oltiinkin me ja koirassa riitti energiaa vielä vaikka muille jakaa. Välillä vähän rasittavaa, mutta onhan se kyllä kiva, että on joku syy, miksi on itsekin pakko lähtee tonne ulos kunnolla "riehuu".

Tänään (noniin, tarkkoja jos ollaan, niin eilen) herättiin erittäin väsyneinä, alettiin laittautua ja valmistauduttiin Helsinkiin lähtöön. Lähdettiin meiltä siinä sitten aika kiireellä ja heti, kun Jonna oli laittanu oven kiinni, tajusin että unohdin oman kaulahuivin (oli kylmä!), laukun (sekä rahat ym.), Nesen pipon sekä hanskat ja ne tärkeimmät, eli AVAIMET. Siinä sitä sitten oltiin ja pyöriteltiin sormia. No, onneks Sami (ukkoni mun) oli tulossa töistä suoraan kotiin, niin päästiin sitten Helsinki-reissun jälkeen hyvin sisään. Loistopäivä! :)

Jonna meni kaverinsa kanssa leffaan ja sen luokse myös yöksi. Itse tulin just Ismon kanssa koirapuistosta. Ja nyt odottelen innolla huomista, mennään Ikeaan, pääsee vähän hakee uutta tavaraa kotiin. Vihdoin pääsee sisustaa kotia, sitä oon odottanu jo kauan! Piristää sekin mieltä. :)

Mutta nyt nukkumaan. Koitan huomenna ottaa sitten kuvia tästä kämpästä.

Ei kommentteja: